kategoria-arkisto

Linnunrata (Vintergatan) (1927). Music: Jules Sylvain, arr. Mikko Lagerspetz, Finnish lyrics: Reino Helismaa. Vocals: Mikko Lagerspetz

Jules Sylvain, porvarilliselta nimeltään Stig Hansson oli yksi 1920- ja 1930 -luvun tuotteliaimpia iskelmäsäveltäjiä Ruotsissa. Suomessa tunnetaan hänen sävellyksistään varmaan parhaiten Lentäjän valssi ja Tangokavaljeeri. Sylvain oli myös musiikkikustantaja ja monenlaista muutakin toimintaa harjoittanut liikemies ja seikkailija. Hänet otettiin Itä-Saksan parlamentin 1950 -luvun lopulla laatimaan tyylillisesti sopimattomien runoilijoiden, taitelijoiden ja säveltäjien mustaan listaan.

Budapestin yössä (Puszta Fox) (1935). Music: Mihály Erdélyi, arr. Mikko Lagerspetz, Finnish lyrics: Sauvo Puhtila. Vocals: Mikko Lagerspetz

Aikakauden tanssi- ja viihdemusiikin yksi suosittu tyylilaji oli unkarilainen. Mihály Erdélyin Puszta Fox (operetista Dorozsmai Szélmalom eli Dorozsman tuulimylly) oli aikansa yleiseurooppalainen suosikki. Zarah Leander esitti sen ruotsiksi nimellä På Café Tsigane i Budapest; suomalaisen sanoituksen on 1960-luvulla laatinut tuottelias sanaseppo Sauvo Puhtila (eli Saukki). Esitettävään sovitukseen on Mikko Lagerspetz laatinut kokonaan uuden johdannon.

Siboney, Danzon Cubano (1929). Music: Ernesto Lecuona, arr. Eddie Hard & Tapani Kärnä

Tämä kuubalainen tanssi on latinalaistyyppisen viihdemusiikin kuolematon klassikko. Johdannon upean viulukadenssin soittaa Riku Rinne.

Kaksi rakkainta (Turku ja Parii’) (J’ai Deux Amours) (1930). Music: Vincent Scotto, arr. Mikko Lagerspetz, Finnish lyrics: Jalo Säde. Vocals: Mikko Lagerspetz

Amerikkalaissyntyinen Josephine Baker saavutti maineensa Ranskassa, jossa tämä foksi oli yksi hänen kuuluisimpia esityksiään. Hän vieraili Suomessakin vuonna 192??. Turussa erään oppikoulun oppilaat ottivat, opettajansa yllyttäminä, mustaihoisen jazzlaulajattaren vastaan mielenosoituksella. Jos hän olisi VPK:n talolla esiintyessään laulanut tässä kuultavan Jalo Säteen sanoituksen Turusta ja Pariisista, protestit olisivat ehkä talttuneet.

Vihdoin Yhdessä (Alone at last)

säv/san  Ted Fiorito/Sami Levänen

Laulu: Sami Levänen

Syysiltana, fox (1940). Music: Onni Laihanen, arr. Mikko Lagerspetz, lyrics: Martti Jäppilä. Vocals: Mikko Lagerspetz

Syysiltana -foksi kuului Dallapé-orkesterin ohjelmistoon sen suuruudenaikoina, kun etsittiin jazzahtavampaa ilmaisutapaa. Kappaleen säveltäjä ja sanoittaja ovat molemmat (ainakin joidenkin) radiokuulijoiden rakastamia – hanuristi Onni Laihanen valssinsa Rantakoivun alla, ja sanoittaja Martti Jäppilä valssinsa Iltatuulen viesti vuoksi.

Ei kukaan muu (1937). Music: Yrjö Gunaropoulos, arr: Tapani Kärnä, Lyrics: E. Laine. Vocals: Sami Levänen

Viulua, banjoa, saksofonia ja pianoa soittanut Yrjö (Georg) Gunaropulos oli varhaisia suomalaisia jazzmuusikoita. Hän oli syntyperältään kreikkalainen, mutta syntyi Pietarissa ja saapui muusikkoveljineen Suomeen Venäjän vallankumouksen pyörteistä. Tässä kuultava Andrei Sinenkon jännittävä saksofonisoolo viittaa tyylillisesti jo Uudelle Mantereelle, josta sieltäkin saapui 1926 Suomeen merkittäviä jazzmuusikoita mullistamaan paikallista musiikkielämää, joukossaan mm. kuuluisa saksofonisti Wilfred ”Tommy” Tuomikoski.

Aamutuimaan, blues (Singin’ the Blues (‘til My daddy Comes Home)) (1927). Music: Con Conrad & J. R. Robinson, arr. Tapani Kärnä & Mikko Lagerspetz, Finnish lyrics: Jalo Säde. Vocals: Sami Levänen

Kappale on Original Dixieland Jazz Bandin ohjelmistoa, äänitetty alunperin vuonna 1920. Ehdottomasti kuuluisin versio kappaleesta on kuitenkin tehty vuonna 1927. Vuonna 2007 the Wall Street Journal vietti tämän levytyksen 80-vuotisjuhlaa kertomalla, että  kyseinen levytys “muutti amerikkalaisen musiikin”.  Miten? Se oli ensimmäinen jazzballadi, osoittaen, että musiikki saattoi olla sekä kuumaa että hidasta (hot and slow). Tämä sovitus on osittainen transkriptio tuosta Frank Trumbauerin ja Bix Beiderbecken  versiosta. Trumbauerin C-saksofonisoolo teki suuren vaikutuksen aikansa saksofonisteihin, mm. Lester Young kantoi tätä levytystä vuosia saksofonilaukussaan. Trumbauerin soolo on tässä harmonisoitu kolmelle saksofonille. Lauluosuuden jälkeen kuulemme Timo Piirosen tulkinnan Bix Beiderbecken kornettisoolosta. Tästä soolosta on sanottu muun muassa: kun Bix soi sisään jazz muuttui lopullisesesti. Tässä oli jazzin ensimmäinen ballaadikko. Hänen soolonsa, vaikkakin improvisoitu, tuntuu valmiilta sävellykseltä. Hillitty, tarkka, ja melodian hallitsema enemmänkin kuin sointuvaihdosten tai tempon.

Kapppaleen suomenkielisestä versiosta on sanottava seuraavaa: karussa hotellihuoneessaan Sveitsissä Jalo Säde kuunteli matkagramofonillaaan Midge Williamsin ja hänen Jazz Jesteriensä esitystä tästä yhdestä varhaisimmista jazzklassikoista. Äkkiä hän ymmärsi että siihen on saatava suomenkieliset sanat jotta Mannermainen Rytmiorkesteri Aninkaisten Sävel voisi sen levyttää. Savukkeita polttaen ja lyijykynänpätkäänsä pureskellen hän vuodatti syvimmät tuntonsa paperille Zürichin sateisessa yössä. Sanoituksen alkuperäinen naisnäkökulma on tässä vaihdettu miesnäkökulmaksi.

Alkuperäisessä levytyksessä soittivat Beiderbecken ja Trumbauerin lisäksi Jimmy Dorsey (klarinetti). Eddie Lang (kitara), Bill Rank (pasuuna), Doc Ryker (alto sax), Paul Mertz (piano) ja Chauncey Morehouse (rummut).

.

Aninkaisten sävel (Stadens melodi) (1944). Music & arr: Sam Samson, Finnish lyrics: Jalo Säde. Vocals: Mikko Lagerspetz

Ruotsalaisen pianistin, säveltäjän, sovittajan ja orkesterinjohtajan Harald ”Sam” Samsonin sävelmä kertoo alun perin Tukholmasta. Sibelius -museon kokoelmista löytynyt nuotti on Jules Sylvainin musiikkikustantamon julkaisema. Uuden suomenkielisen sanoituksen aiheena on orkesterimme ja sen harjoitukset Turun Aninkaistenmäellä.

Milloin me tavataan? (1945). Music: Pentti Viherluoto, arr. Tapani Kärnä, lyrics: Harry Etelä. Vocals: Sami Levänen

Turkulainen Pentti Viherluoto soitti 1930 -luvulta alkaen vuosikymmeniä tanssiyhtyeissä ja sävelsi iskelmiä (esimerkiksi valssin Aamu Airistolla , tangon Kaukainen ystävä ja satoja muita). Sanoittajana oli usein hänen veljensä Aimo, joka julkaisi samalla nimimerkillä Harry Etelä myös mm. kauhunovelleja.

1930-luvun alussa tietyt amerikkalaiset sovittajat, kuten Benny Carter, alkoivat kirjoittaa saksofoneille moniäänisiä choruksia. Näissä kuultiin usein trillejä, glissandoja, nopeita juoksutuksia ym. saksofonille ominaisia soittotapoja. Tässä kuultava saksofonichorus on kirjoitettu tuota tyyliä mukaillen.